Syksy on päässyt jo hyvälle alulle. Sukuseuran kesän tarjonta muodostui melko aneemiseksi. Kuten aikaisemmin kerroin tällä palstalla, jouduimme perumaan kesäretkemme Kainuuseen ilmoittautuneitten vähäisyyden takia. Sukuseuran toiminnassa meillä on kuitenkin arvokas aarre säilytettävänä ja vaalittavana. Mitä meille merkitsee yhteys sukuumme? Ovatko nykyään elävät sukulaisemme meille tärkeitä? Entä aikaisempien sukupolvien jättämä aarre. Osaammeko olla kiitollisia? Minun lapsuudessani sodan jälkeen kaikissa juhlapuheissa mainittiin koti, isänmaa ja uskonto. Esimerkiksi nämä kolme mainittua asiaa ovat tärkeitä arvoja. Niiden lisäksi on monia muitakin asioita, mitä sukuyhteys tarjoaa ja mitkä kaipaisivat sanoiksi pukemista. Voi olla myös niin, että suku ja sen arvot ovat joillekin kyllä tärkeitä, mutta sukuseura ei ole onnistunut kanavoimaan niitä tarpeeksi kiinnostavasti ja hyvin esille. Sukuseura on kuitenkin kanava ja areena sukuarvojen toteuttamista varten. Seura tarjoaa mahdollisuuden hyville ja toteuttamiskelpoisille ideoille. Kriiseistä usein selvitään, kun palautetaan mieleen alkuperäinen tehtävä. Kertaan yhdistyksemme johtosäännöstä lauseen: ”Sukuseuran tarkoituksena on selvittää suvun vaiheita ja historiaa, vaalia suvun perinteitä ja edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta.” Siispä katse tulevaisuuteen!
Lähestymme jäsenkuntaamme varmaan vuoden loppupuolella joko lehden tai joulukirjeen merkeissä. Silloin kerromme kuulumisia ja tulevaisuuden sunnitelmia. Ensi kesänä meillä on varsinainen vuosikokous, jolloin valitsemme jälleen toimihenkilöt ylläpitämään ja kehittämään toimintaamme. Kokouksen pitopaikkaa emme ole vielä päättäneet. Tehkääpä ehdotuksia! Voitte alkaa jo miettiä ja ehdottaa myös uusia innokkaita vastuunkantajia.
Nykyisistä toimihenkilöistä mainittakoon, että uusi rahastonhoitaja, Satu Lehtola, on aloittanut tehtävässä. Entiselle rahastonhoitajalle, Pirkko Ahoselle, lausumme suuret kiitokset 14 vuoden palvelusta.
Olemme antaneet toimeksiannon ja tehneet sopimuksen ammattimaisen sukututkija Ari Kolehmaisen kanssa. Hän tutkii esi-isiemme juuria peräti 1500-luvulta saakka. Tutkimuksen etenemisestä kerromme lisää joulun alla.
Pekka Ahonen